8/12/2014

I don`t know where I`m going, don`t even know where I have ben

iphone6 
Käytiin Nellin, Heidin ja Jasminin kanssa hakemassa mun ja Nellin kämpän parvekkeelle luksus sohva nimeltään Erkki S // Siivoamisen oheessa otettu selfie // Kavereiden, kesän ja nuoruuden juhlimista Taiskilla. Tykkeihin ripustettuja viirejä, auringon lasku, viiniä ja lämmin kesäilta.
  iphone5 
Iloinen minä lähdössä viikonlopuksi mökille; laukussa tofua, papuja, kesämekkoja ja kaljaa // Väsynyt aamu ja auringon säteitä sormissa
iphone2 
Töölö viideltä aamulla. Penkeillä nukkuvia ihmisiä, kukilta tuoksuva auringon nousu ja varikolta siirtyvien ratikoiden kolina // Meitsi ja meitsin pojat Kalliossa
iphone4 
 Järvivesi oli tyyni ja niin olin minäkin // Selfie uuden kasvini Aragorn-Joosepin kanssa. Takana ikea reissu, hapuilevaa kitaransoittoa makuuhuoneessa ja hiljainen aamu tyhjässä asunnossa
iphone3 
Tänään aamulla otettu kuva abitelttailun jälkeen, ennenkuin känni muuttui darraksi // Ensimmäinen koulupäivä. Näytettiin uusille ykkösille minkälaista elämä abiturientteina on.

Hämäriä muistikuvia hämäristä illoista, kyynelten sumentamia yöitä ja aamuja, sitkeää aamukahvia ja kesämekkojen helmoja. Kesä alkaa virallisesti lähentyä loppuaan. Syystuuli puhaltaa jo ja villapaidat huutavat kutsuvasti nimeäni vaatekaapin pohjalta. En voi uskoa että viimeinen lukiovuoteni alkoi tänään. Tuntuu kuin vasta eilen olisin kävellyt ensimmäistä kertaa koulun porteista sisään, syönyt ensimmäistä kertaa koulumme maustamatonta kasvisruokaa ja nukahtanut heti ensimmäisellä ruotsin tunnilla. Viimeiset kaksi vuotta elämästäni on mennyt nopeammin kuin edes itse pysyn perässä ja alle vuoden päästä minulla pitäisi olla jo ylioppilas lakki päässä. Hullua. Elämä menee eteenpäin niin nopeasti, eikä minulle anneta aikaa pysähtyä ja hengittää. Mä vaan oon ei kelpaa määritelmäksi eikä mikään tunnu pysyvältä - saati sitten riittävältä.

Välillä minä ikävöin takaisin kotiin. Ikävöin äidin laittamaa ruokaa, kodin tuoksua, kehräävää kissaa sohvalla ja tuttuja maisemia ikkunoista. Ikävöin minulle valmiiksi keitettyä aamukahvia, isäni huonoja vitsejä ja keittiön turvallista tuoksua. Jalkojeni alla ei ole enää parkettia tai olohuoneen pehmeä matto eikä huoneeseeni enää kantaudu öisin vanhempieni tuttu ja turvallinen kuorsaus.
Eräs aamuyö istuessani yksin parvekkeella, näin taivaalla vain yhden tähden. Valosaasteen piilottama tähtitaivaskin on viety minulta. En enää tiedä mitä paikkaa kutsua kodiks, olenko minä oikeasti lentänyt pois kotipesästä vai onko tämä vain venynyt yökylä-reissu?

1 kommentti: