2/19/2014

Why should it be so bad to be bad, when it´s so hard to be anything at all


 Hiljaisuus on laskeutunut blogini päälle.
Kaiken ajan ja huomion lähiaikoina ovat vieneet mm. wanhojen tanssit, täysi-ikäistyminen, koulu ja töiden etsiminen.
Blogissani tapahtuu joka vuosi suurin piirtein tähän aikaan vuodesta synkkä ja hiljainen aika, jolloin kamera pölyyntyy hyllyssä
ja kaikki luova ajattelu on hautautunut lumen alle. Teekuppi kädessä aijon tänne nyt kuitenkin edes jotain pientä itsestäni ja olemassa
olostani ilmoittaa, pitkästä aikaa. Löysin netistä tälläisen muutaman kysymyksen "haasteen" ja ajattelin ajan kulukseni siihen vastata.

Pelkäätkö kuolemaa? Omaa kuolemaa? En. Muiden ihmisten kuolemaa? Kyllä.
Läheisten ihmisten poistuminen elämästäni on yksi suurimmista peloistani. Edes ajatuskin parhaan ystävän tai perheen jäsenen
kuolemasta saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni. Kuolema tuo mukanaan yksinäisyyden, turvattomuuden tunteen ja
epätoivon; kolme kamalaa asiaa, jotka saavat henkeni salpaantumaan. En ole kovinkaan uskovainen ihminen, enkä usko elämään
kuoleman jälkeen, ja se vasta kuolemasta kamalan asian tekeekin. Elämä loppuu kuin seinään, eikä paluuta tai "tietoa paremmasta"
ole. Kun valo sammuu silmistä, kaikki toivo on poissa ja me muut jatkamme matkaa yksin.
Kiroiletko usein? Kiroilen aivan liikaa ja koko ajan! Mielestäni kiroilu kuulostaa tyhmältä,
mutta teen sitä silti, paljon enemmän kuin pitäisi. En kiroile vain ollessani vihainen (niinkuin monet muut ihmiset tekevät)
vaan jatkuvasti, kaikkiin mahdollisiin asioihin liittyen. Ehkä pitäisi hieman rajoittaa tätä kirosanojen määrää, vittu.
Koska viimeksi rukoilit? En ole koskaan rukoillut, en ainakaan niin että muistaisin. Kuten jo
aikaisemmin sanoin, en ole uskovainen ihminen enkä ole elämäni aikana koskaan kokenut minkäänlaista tarvetta rukoilla.
Pienempänä muistan kuitenkin nukkumaan mennessäni toivottaneeni hyvää yötä koko maailmalle, hyvää syntymäpäivää
kaikille keillä oli syntymäpäivä silloin, osan ottoni kuolleiden ihmisten läheisille, onnittelut uusien lemmikkien omistajille,
henkisen tukeni sinä yönä synnyttäville naisille jne jne. Tätä hihhuli meininkiä ei kylläkään rukoiluksi voi kutsua, eli
vastaukseni on, etten ole koskaan rukoillut.
Oletko tyytyväinen nimeesi? En. Olen pienestä pitäen pitänyt nimeäni hyvin tylsänä. Ehkä lähinnä siksi, koska Hanna on niin
yleinen suomalainen nimi, eikä se mielestäni jostain syystä sovi minulle. En sano että haluaisin vaihtaa nimeäni, mutta ehkä
se olisi voinut olla alunperin joku muu kuin Hanna.. (sori äiti ja isi)
Oletko taikauskoinen? Harva tietää kuinka taikauskoinen minä oikeasti olen. Taikausko on todella laaja käsite mutta pinnalta
katsottuna uskon moneen taikauskoksi luokiteltuun asiaan. Uskon tietä ylittävän mustan kissan, toisen ihmisen varjon päälle
astumisen ja sisätiloissa viheltelemisen tai sateenvarjon käytön tuovan huonoa onnea. Uskon myös oikein päin seinällä olevan hevosen
kengän tuovan hyvää onnea, kolmen peräkkäisen aivastuksen tuovan rakkautta ja laukun/repun laittaminen lattialle tuo köyhyyttä.
Uskon myös moniin yliluonnollisiin asioihin, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa..
Kauanko sinulla menee aamulla aikaa laittautumiseen? Koulu aamuisin herään niin, että minulla on
50 minuttia aikaa koululaukun pakkaamiseen, meikkaamiseen, vaatteiden valitsemiseen ja kahvin juontiin.
Viimeisimpään menee eniten aikaa, mutta se on myös niistä kaikista tärkein.

Noin. Nyt tiedätte taas ehkä hieman enemmän minusta
ja minun todella mielenkiintoisesta ajatusmaailmastani.
Nyt jatkan lomasta nauttimista ja keitän toisen kupin teetä.

rauhaa ja rakkautta,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti