12/21/2013

When I grew up, I called him mine


Meinasin pyytää taas anteeksi.
Sitä, etten ole kirjoittanut blogiini melkein kuukauteen. Mutta miksi pyytäisin anteeksi?
En minä tätä teille tai teitä varten kirjoita. Kenelle sitten? En tiedä, en kenellekkään.

Näin joulun lähestymisen kunniaksi, ajattelin kertoa teille minun ja Jeesuksen syntymäpäivän viha-rakkaus suhteesta.
 Joulussa on monta asiaa joista pidän, mutta enemmän löytyy niitä syitä, miksi vihaan sitä;

1. En voi sietää joululauluja; niiden masentavan melankolista tai pelottavan "piristävää" melodiaa, järkyttäviä taustalla heliseviä
kulkusia, lasten kiljuvaa lauluääntä ja tekopyhää onnellisuutta ja iloisuutta, joka jää soimaan päähän loppu päiväksi ja tappaa
viimeisetkin aivosolujen rippeet. Joululaulut ovat yhtä kankeita ja rautakanki perseessä vedettyjä kuin hammasharja mainosten hymyt.
En ymmärrä, miten kukaan voi kuunnella sellaista vapaaehtoisesti. Anteeksi, jos olette joululaulujen suurkuluttajia, mutta minun
mielestäni paras sana mikä joululauluja kuvaa on tekopyhyys. Ehkä suuri vihani joululauluja (ja yhteislauluja) kohtaan johtuu vanhan kouluni
ala-asteella olleesta perinteestä, jossa viimeisenä koulupäivänä ennen joululomaa koko koulu kokoontui juhlasaliin laulamaan yhdessä
joululauluja muutamaksi tunniksi. Hyi.
2. Jouluruoka. Jopa sen haistaminen saa minut yökkimään. Kasvissyöjänä en syö kinkkua, kalaa tai muita ex-eläviä olentoja, ja
jostain kumman syystä laatikot ja muut joulu"herkut" eivät vain mene alas. Tuoreen lanttulaatikon haju on aina saanut minut juoksemaan
vessaan kakomaan. En ole myöskään mikään piparien, glögin tai joulutorttujen kuuma rakastaja. Mitä sä sitten syöt jouluna!?
Äitin tekemää makaroonilaatikkoa ja suklaata. Nam.
3. Joulukoristeet, niiden esille laittaminen ja joulun jälkeen takaisin pahvilaatikoihin kerääminen. En ole oikein koskaan ymmärtänyt mitään
koristelua juhlapäivinä. Joulukuusi vie vain tilaa, maksaa paljon ja en muutenkaan näe siinä mitään niin erikoista. Myös joulukuusien
kasvattaminen ja niillä bisneksen tekeminen osaa joskus olla aika ahnetta ja inhottavaa puuhaa. Tiesittekö, että Suomessa kaadetaan joka
vuosi noin 1,5 miljoonaa joulukuusta, joista vain puolet menee myyntiin. Tuontikuusia Suomeen tulee vuodessa noin 150 00 kappaletta
vuodessa, ja niissä puolestaan hiilidioksidipäästöt ovat suuret. (Anteeksi, en voi sisälläni asuvalle pienelle hippitytölle mitään.)
Ainoa joulukoriste mistä oikeasti pidän, on jouluvalot.
4. Joulumainoksilta ei pääse pakoon kukaan. Koulumatkalla bussipysäkit ovat täynnä eri kauppojen ja niiden joulutarjouksien mainoksia,
radiot aivopesevät kuulijansa ja soittavat kulkusten helinällä varustettuja kauppakeskuksien mainoksia, kaupat ovat täynnä
joulukoristeita ja jouluaiheisten biisien välissä soitetaan muutama räkänen mainos, jossa kerrotaan mistä saat parhaat lahjat mummille,
vaarille ja isälle. Joulumainokset eivät jätä sinua rauhaan edes omassa kodissasi; postilaatikko tursuaa lelu- ja kirjakauppojen mainoslehtisiä,
tv-ohjelmien välissä tulevista mainoksista varmaan puolet käsittelee joulua ja joululahjoja. Minulla menee maku jouluun jo marraskuussa,
kun sitä mainostetaan ja hypetetään kokoajan ja kaikkialla. Huh.
5. Antamisesta on tullut pakkomielle ja saamisesta lahjojen ja niiden hintojen vertailua. Ihmisten kulutus jouluaikaan on aivan
järkyttävän suuri, ja se on asia, mikä minua ärsyttää ehkä eniten joulussa. Ihmisistä on tullut ahneita paskoja, ja joululahjoja
ostaessa aivan järkyttäviä määriä. Antamisen ilo on unohtunut, ja tärkeintä lahjoissa on se, kuinka monta nollaa kuitissa näkyy.
Ei edes mietitä, onko lahja käytännöllinen tai kyseiselle ihmiselle mieluisa; kunhan se on kääritty stockan lahjapaperiin, kaikki on hyvin.
Antamisesta on tullut ostamista ja oman varallisuutensa esittelemistä. Lahjojen eettinen tausta unohtuu oranssin ale-hintalappujen
vilistessä silmissä. Jouluna kulutuksen lisäksi myös tottakai jätteen määrä nousee pilviin. Suomessa jouluruokiinkin käytetään
aivan tajuttomat määrät rahaa;  kaupat myyvät 6-7miljoonaa kiloa kinkkua ja alkon myynti kasvaa 96% jouluaikaan.

Okei, voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kuinka kauan, mutta ehkä tähän on parasta lopettaa. Tästä ei pitänyt tulla tällaista kamalaa
moralisointia, mutta jostain kumman syystä ajaudun aina siihen - oli aihe mikä tahansa. Enkä nyt halua antee teille itsestäni
katkeran, yksin joulua viettävän kettutytön kuvaa; kyllä joulu osaa joskus olla ihan kivakin asia. Rakastan joulukortteja, joululomaa,
yhdessäoloa ja lämpimiä vaatteita. Rakastan ihmisten ilmeitä, kun he avaava lahjoja ja ovat oikeasti kiitollisia omatekemistäni lahjoista.
Rakastan hautausmaa käyntejä jouluaattona ja pyhää, harrasta tunnelmaa, jonka joulu tuo mukanaan.
Toivottavasti en nyt vienyt teidän kaikkien toiveikkaiden ihmisten joulumieltä.
Antakaa anteeksi kirjoitusvirheeni ja vihani ihmiskuntaa kohtaan.

Rauhaa ja rakkautta,

3 kommenttia:

  1. Oon kyl suurimmaks osaks täysin samaa mieltä!
    Semmosta vaa mietin, et kasvissyöjän joulupöytään
    sopii hyvin esimerkiks soijapihvit, kannattaa kokeilla ;)

    VastaaPoista